Jotkut puolisoaan pettävät ajattelevat, että seksi samaa sukupuolta olevan kanssa ei ole pettämistä. Niinpä he tekevät mitä tekevät minkäänlaista syyllisyyttä tuntematta. Jostain syystä he mielellään säilyttäisivät tekonsa salaisuutena kuitenkin. 

Toiset taas ajattelevat, että koska he ovat homoja ja "joutuvat" olemaan naimisissa vastakkaista sukupuolta olevan puolison kanssa, heillä on oikeus tehdä mitä haluavat. Petetty puoliso ei ehkä ymmärrä, miten homous sinällään antaisi kellekään passia pettää toista saati solmia valheellinen liitto.

Uskollisuuden, moraalin, rajojen ja luottamuksen käsitykset voivat niin yksilöillä kuin puolisoilla keskenään olla hyvinkin erilaiset. Niin myös käsitys rakkaudesta.

Pettäjä saattaa ottaa etäisyyttä puolisoonsa ja hankkia kokemuksia toisten kanssa. Silti hän voi vannoa rakkauttaan puolisoaan kohtaan. Se varmasti onkin totta. Petetyt puolisot vain joutuvat ehkä huomaamaan, että se rakkaus on erilaista kuin heidän oma rakkautensa.

Paljastunut puoliso saattaa olla niin helpottunut taakkansa poistumisesta, että hän tuntuu kuin nuortuneen. Hänen olonsa on kevyt, ja hän toteuttaa itseään vapautuneesti ja solmii uusia suhteita. Aikaa ei ehkä jää sen ajattelemiseen, että puoliso on joutunut pimeän tunneliin.

Jotkut kertovat itse puolisolleen salaisuutensa tai jakavat hänen kanssaan sen havainnon, että heidän seksuaalisuutensa on muuttunut aivan toiseksi kuin mitä se oli. He saattavat olla hyvin huolehtivaisia ja haluavat säilyttää hyvät välit puolisonsa ja perheensä kanssa.

Gaybros-sivustolla on keskustelua aiheen tiimoilta:

https://www.reddit.com/r/gaybros/comments/1feb7h/im_a_gay_guy_whos_married_to_a_women_anyone_else/

Yleensä suuren salaisuuden paljastuminen synnyttää valtavan kriisin.  Olen huomannut, että pettäjän osa vaikuttaa tällöin jokseenkin helpommalta. Hän saattaa toki olla katuvainen ja häpeissäänkin.  Mutta hänellä on ikään kuin ohjat käsissään tuossa omassa tarinassaan, jota hän voi ohjailla. Hän on ehkä tullut tehneeksi huonoja valintoja, mutta ne valinnat olivat hänen omiaan ja hänen  omassa kontrollissaan. Sitten hän voi tehdä uusia,

parempia valintoja.

Muut ihmiset ja koko kulttuurimme suhtautuu tällaiseen jotenkin hyväksyvän kannustavasti. Uusia alkuja rakastetaan.  Ei ole koskaan myöhäistä aloittaa jotain uutta.

Mutta petoksen kohteeksi joutuneelle tapahtuu jotain paljon pahempaa. Aivan kuten virus tuhoaa tietokoneen tiedoston, nämä ihmiset kokevat, että heidän elämäntarinaansa on tunkeuduttu.  Muistot joutuvat epäilyn alle: Mitä sinä päivänä oikeasti tapahtuikaan?  Miksi puoliso osti silloin vuosia sitten toisen puhelimen muka työasioita varten? Tiesikö ystävä totuuden silloin lomamatkalla? Tällainen pakonomainen menneisyyden tapahtumien tarkastelu epäilyttävässä valossa jatkuu. Tarkoituksena on saada selville oikea tieto menneisyydestä.  Monille on vaikea kestää tällaista epävarmuutta, jossa toisella puolella on se menneisyys, jonka he kokivat ja toisella puolella paljastunut totuudenmukaisempi  menneisyys.  Voi olla työlästä sovittaa yhteen näin eriparisia menneisyyksiä.

Ymmärrettävästi monet kokevat itsensä kyynisiksi tai peräti vainoharhaisiksi.  Mistä he voivat tietää, mikä heille olisi todellista eteenpäin menoa?  Kuinka he voivat osata liittää nuo tietoonsa saamat uudet tosiasiat yhteen perheen, alkuperänsä, uskontonsa ja kaiken muun kanssa?  Onko heidän oltava erityisen epäileväisiä, jos he aloittavat uuden ihmissuhteen?  Jotkut eivät vain koe itselleen ominaiseksi ryhtyä olemaan jatkuvasti  epäluuloisia ja varuillaan.

Muiden ihmisten suhtautuminen on sitten luku sinänsä. He tarkoittavat hyvää, mutta eivät vain onnistu olemaan tukea antavia. Kulttuurimme tuntuu ymmärtävän paremmin synnintekijää kuin uhria. Uhrin osa tuntuu ihmisistä pahalta,  mutta heillä ei ole siihen mitään tuntumaa.  Ystävät usein tiedostamattaan  syyllistävät uhria kysymällä, eikö tämä ainakin jollain tavalla tiennyt asiasta ja halusi vain kieltää sen.    Erään vaimon mies joi salaa öisin, mikä kätki miehen ilmeisen alkoholismin. Kun vaimo kysyi, miten tuo addiktio oli voinut pysyä piilossa niin kauan, mies vastasi: ”Sen piilottaminen vaati paljon työtä.”

Kun vuosi tai jopa vähemmän aikaa on mennyt suuren valheen paljastumisesta, uhria neuvotaan jo menemään eteenpäin elämässään ja jättämään asia taakseen ja keskittymään tulevaisuuteen.  Vaan eipä ole niinkään yksinkertaista mennä eteenpäin, kun omassa elämänarinassa ei ole vankkaa maata, jolla voisi seistä.   Sen vuoksi uhrit eivät lopulta niinkään paheksu itse paljastumista  vaan niitä valheita.

Terapia voi sitten olla yksi tapa kunnostaa menneisyyttään.  Jo kauan on tiedetty, että psykoterapian keskeinen päämäärä on luoda elämästä johdonmukainen ja yhtenäinen tarina. Terapia tarjoaa sisäisen rakenteen , joka auttaa ennakoimaan ja säätelemään tunteita ja tekoja.  Se tarjoaa vakaan käsityksen itsestä.  Terapiatyön haaste on sitten se, että kuljetaan haaroittuvalla polulla: rakennetaan taannehtivasti elämäntarinaa sellaisesta, joka ei perustukaan kaikilta osin itse koettuihin muistoihin vaan sellaiseenkin, jota ei koskaan itse koettu mutta joka onkin sitten objektiivisesti ottaen kuitenkin totta.

Tuo työ on kuitenkin tehtävä, pala palalta. Elämässä eteenpäin pääseminen on vaikeaa tai ilmeisen mahdotonta, jos itsellä ei ole tarinaa omasta menneisyydestään. 

Kenties se kaikkein suurin petos kohdistuikin omaan elämäntarinaan. Se ryöstettiin salaa.

Anna Fels, psykiatri ja Weill Cornell Medical Schoolin tiedekunnan jäsen

Englanninkielinen The Times -lehden artikkeli (5.10.2013) osoitteessa 

https://www.nytimes.com/2013/10/06/opinion/sunday/great-betrayals.html?_r=1

Tulevaisuutesi kriisin jälkeen riippuu valinnoistasi ja siitä, miten kriisiä työstät. Parisuhteesi laatu ja puolisoiden valinnat määrittävät pitkälle tulevaisuuttanne.

Jos päätät jäädä suhteeseesi, se tulee vaatimaan paljon voimavaroja. Muuttunut tilanne parisuhteessa johtaa uusiin järjestelyihin, jotka puolisosi kanssa sovitte. Joudut  uudenlaisiin tilanteisiin katsoessasi, miten puolisosi elää toisenlaista elämää kuin ennen. Näet kenties sitä elämää ja niitä valintoja, joita ennen ei sinulle näytetty. Joka tapauksessa näkemyksesi ja asenteesikin joutuvat muutokseen.  Se voi olla avartavaa ja se voi olla kuluttavaa. Se voi toimia vuosia ja se kaikki voi muuttua jälleen. Parisuhteet ja ihmissuhteet eivät elämän aikana pysy samanlaisina. Sanomattakin on selvää, että voimavarat kuluvat tarkkaan, joten tukea kannattaa hankkia ja ammattiapukin on hyödyllistä.

Jos päätät lähteä suhteesta, edessä on lukuisia samanlaisia asioita kuin eroavilla pareilla yleensä. Käytännön asiat on ratkaistava, asuminen, lasten asiat ja eroon liittyvät juridiset asiat. Jälleen suhteen laadusta riippuu, miten kaikki tämä sujuu. Käytännön asioiden jälkeen on edessä oman elämän uudelleenrakennus. Eroryhmät tarjoavat hyvän tuen, ja lisäksi on hyvä hahmottaa, että ero homouden vuoksi voi vaatia vielä oman työstämisensä. Parhaimmillaan elämäsi pahimmasta kriisistä tulee se muutos, jonka kautta kehityt ja/tai löydät itsesi. Sekin riittää, että kuljet paranemisen ja uuden löytämisen laajenevaa polkua niin kauas kuin elämäsi aikana voit päästä.

Jos lähdet, saatat kuitenkin myöhemin haluta palata. Ehkä te molemmat puolisot haluatte sitä. Koette olevanne kumppaneita ja rakastatte toisianne ja perhettänne niin syvästi, ettei erossa oleminen olekaan teille sopiva ratkaisu. Voi syntyä ymmärrys siitä, että seksielämä yksin eri määritä niinkin isoa asiaa kuin parisuhde välillänne. Asiat muuttuvat suhteellisiksi ja olennainen tulee esiin.

Surullisinta on, jos tuntee jäävänsä uhriksi tavalla tai toisella. Voi olla myös tilanteita, joissa taloudellisten seikkojen sitomana tai ilman työpaikkaa kokee jäävänsä kuin ansaan. Silloinkin on parasta olla toiveikas ja ottaa tilanne vain vaiheena, jonka väistymiseksi alkaa tehdä töitä. Voi alkaa edetä parempaan suuntaan vaikka kuinka pienin askelin mutta kuitenkin. Tietoa ja tiedostamistaan voi aina lisätä, ja kohtalotovereiden kanssa voi verkostoitua. Jos ei voi toteuttaa valintojaan ja tavoitteitaan ulkoisessa maailmassa kuten haluaisi, voi työskennettä omassa sisäisessä maailmassaan. Siten voi säilyttää toivon paremmasta. 

Eräs kriisinsä läpikäynyt nainen pitää verkossa blogia auttaakseen muita. Hän kertoo olevansa kaiken kokemansa jälkeen onnellinen. Hän menetti aviomiehen mutta löysi itsensä. Puolison kaapista ulos tuleminen on hänen elämänsä pahin ja paras asia samalla kertaa. Hän ketoo kasvaneensa viimeisten 18 kuukauden aikana enemmän ihmisenä kuin koskaan aikaisemmin. Hän on oppinut, että

- todellisen onnen voi löytää vain sisimmästään
- mikään ei kestä ikuisesti, joten on paras elää tässä ja nyt ja iloita joka hetkestä
- vaikka miten yrittää, ei voi kontrolloida kaikkea
- voi kokea upeita ja valtavan kauniita asioita sellaisinakin aikoina, jolloin on paljaimmillaan ja suojattomin
- perhe ja ystävät ovat parasta.

Lopulta tälle bloginpitäjälle laskeutui rauha: ahdistusta ja huolia ei enää ole. Hän haluaa valita onnellisuuden ja rakkauden iloineen ja suruineen.

Blogi on osoitteessa https://www.aftermyspousecameout.com/

-          Olemme keskustelleet ja mieheni on luvannut pysyä kanssani. Mutta minusta näyttää, että hän ei voi mitään sille, että hänen tarpeensa olla miesten kanssa vain voimistuu.  Hän sanoi, että vietti kaksoiselämää siksi, ettei halunnut loukata minua ja lapsia. Mutta tuntuu kamalalta, että hänellä on ollut ihan vakava suhde menossa jo kuuden vuoden ajan…

-          Mieheni sanoo, että hänellä on ollut miesten kanssa vain oraalista seksiä. Jotenkin minusta tuntuu, että hänen kertomansa on vain jäävuoren huippu. Ja onhan oraalinen seksikin seksiä sinänsä. Tunnen itseni jotenkin alistetuksi ja minua pelottaa oman terveyteni puolesta.

-          Mieheni on valloittava persoona ja hän on luonut loistavan uran.  Kaikki näyttää elämässämme olevan kunnossa. Mutta silti, nyt paljastumisen jälkeen, osani onkin ollut olla mukana tässä näytelmässä vaimon roolissa. Aivan kuin naimisiin mennessämme hän ei olisikaan pyytänyt minua naimisiin kanssaan vaan esittämään hyvin jotain roolia näytelmässä, jota hän itse käsikirjoitti.

-          Tilanteemme on nyt aika sekava. Vaikean parisuhteemme lisäksi minulla on surua siitä, että omat vanhempani eivät usko minua lainkaan. Siskoni ja veljeni ovat alkaneet ymmärtää jotain enemmän, kun ovat perehtyneet asiaan jonkin verran.

-          Mieheni tuli ulos kaapista minulle ja sanoi, että hänen on päästävä vapaaksi. Mutta nyt sain tietää, että hänellä on uusi nainen, jolle hän nähtävästi tekee saman kuin minulle.

-          Mieheni paljastui biseksuaaliksi. Hän sanoi, että hänen on yhä vaikeampaa olla kanssani parisuhteessa, koska hän ajattelee jatkuvasti  miehiä.  Luottamukseni ja turvallisuuden tunteeni on mennyttä. On hirveää, aivan kuin hän olisi siirtynyt toiseen universumiin, jossa en enää voi tavoittaa häntä enkä mitään siitä, mitä meille oli – tai luulin, että oli.

-          Olin valtavan vihainen miehelleni aluksi. Nyt olen alkanut tajuta, että on masentunut ja onneton enkä voi mitenkään auttaa häntä siinä. Minun on luotava itselleni uusi elämä vastoin tahtoani ja toivottava, että toivun tästä vielä jonain päivänä.  Mutta meidän on oltava ainakin jonkin aikaa vielä naimisissa toistemme kanssa, sillä en tule vielä toimeen omillani.  Terapia auttaa minua.  Keskityn tänä vuonna siihen, että saan talouteni kuntoon ja voin astua askeleen eteenpäin.

-          Mieheni paljastui, ja kokonaan toinen puoli hänestä tuli esiin. Hän aikoo nyt elää kuten tahtoo ja jos minä ja lapset haluamme olla siinä osallisina, niin meidän on vain sopeuduttava kuvioihin.  Ymmärrän, että hänelle valheessa eläminen oli vaikeaa. Mutta minusta se valheen tai täydellisen kiellon valitseminenkin on ollut valinta, josta hän on vastuussa.

-          Olen yhä vihainen siitä, että mieheni ei antanut minulle koskaan tilaisuutta valita sitä, että olisinkin naimisissa biseksuaalin kanssa.  Enkä ikinä suunnitellut olevani yksinhuoltaja, kuten nyt joudun olemaan.

-          Haluan yhä jatkaa liittoani ihanan biseksuaalisen mieheni kanssa.  Onneksi olen löytänyt ryhmän, jossa tuetaan kaltaisiamme pareja, jotka ovat päätyneet tähän ratkaisuun.

-          Olen koettanut kysellä ja keskustella puolisoni kanssa, mutta turhaan.  Hän kyllä vastaa jotain epämääräistä, mutta niissä on jotenkin valheellisuuden tuntu. On kuin suhteessamme vallitsisi sankka sumu, jonka läpi en näe, vaikka kuinka yrittäisin.  Tuntuu ettei mieheni tajua lainkaan, että minullakin on oma elämäni, joka on nyt aika sotkussa.

-          Olemme olleet naimisissa 16 vuotta. Nyt on kulunut kolme vuotta mieheni paljastumisesta ja alan olla yhä hämmentyneempi.  Vuoteen meillä ei ole ollut seksielämää.  Käymme erikseen terapiassa. Tunnen itseni hyvin yksinäiseksi ja haluaisin vain ulos tästä. Mutta avioero tuntuu valtavan suurelta asialta. Rakastan yhä miestäni, vaikka koenkin, että hän ei enää rakasta minua samalla tavalla kuin ennen.

-          Tajusin mieheni olevan homo vasta, kun olin eroamassa hänestä. Olen jo yli 60-vuotias. Ymmärsin myös, että mieheni oli pettänyt minua miesten kanssa jo kauan. Erottuani ja tavattuani uuden, ihanan miehen koin, että juuri kuitenkin se exäni homous oli ollut syynä eroon päätymiseeni. Sillä läheisyys oli ollut kummallista kaiken aikaa enkä saanut mitenkään avioliittoamme toimimaan. Nyt olen ihmeissäni, että minua rakastetaan ihan oikeasti ja voin kokea kehossani mitä ihmeellisimpiä tunteita, joista minulla ei ollut avioliittoni aikana aavistustakaan.

-          Mieheni kertoi paljastuttuaan vain sen, että oli pettänyt minua jo ennen avioliittoamme ja siis aina, miesten kanssa. Muuta hän ei sitten sanonutkaan vaan oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja toisaalta taas niin, että hänelle tehtiin vääryyttä, kun kotitalo piti myydä eli hän menetti kodin jne. Lapsille järjestimme terapeuttista apua, ja olen noille terapeuteille kiitollinen. Olin itse niin kiinni omassa selviytymisessäni, etteivät voimani oikein riittäneet kuin eteenpäin rämpimiseen ja työni hoitamiseen.

https://www.itviikko.fi/muu/2006/03/16/homoseksi-himottaa-heteroitakin-verkossa/20061370/7