Sinussa ei ole mitään vikaa. Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet. Et ole mitenkään voinut vaikuttaa siihen, että puolisosi on homo tai biseksuaali. Puolisosi viettämä kaksoiselämä voi johtaa siihen, että hän syyllistää sinua haluttomuudestaan tai etäisyydestään. Se on hyvin tyypillistä. Salaileva ihminen on taitava kierrättämään tunteita, ja se saattaa laskea itsearvostuksesi ajan kanssa todella alas. Niinpä sinulla voi olla vahva tunne siitä, että olet huono ja saamaton, ei-haluttava ihminen ja teet kaiken väärin. Saamasi huono kohtelu on syynä tähän. 

Kun saat yhteyden kohtalotovereihisi ja alat ymmärtää tätä ilmiötä, joka elämässäsi on vahvasti vaikuttanut sinuun, itseluottamuksesi kasvaa. Monet ovat uuden sopivamman kumppanin kanssa heränneet kuin pahasta unesta ja tajunneet, että he ovat upeita miehiä tai naisia. Heidän haluissaan ja seksuaalisuudessaan ja viehättävyydessään ei ole mitään vikaa, päinvastoin. 

Parisuhteenne seksielämän laadulla tai määrällä ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa, että puolisosi on homo tai biseksuaali tai jotain muuta. Seksielämänne voi olla päättynyt jo kauan sitten tai sitten se laimentunut tai se on normaalia mielestäsi tai sitten se on aivan fantastista, on kenties aina ollut. 

Ne, joiden seksielämässä ei ole mitään vikaa tai jotka ovat siihen erittäin tyytyväisiä, ryhtyvät todennäköisesti harkitsemaan suhteen jatkamista muutoksesta huolimatta. Voi olla aluksi liian hirveää edes kuvitella, että mahdottoman rakas ja kaikin puolin hyvä puoliso on muuttunut ja pakkaa tavaransa ja lähtee elämään toisella tavalla. Säännöistä ja arjen uusista kuvioista sopiminen vie valtavasti energiaa. Uudessa tilanteessa eläminen vie valtavasti energiaa. Ratkaisujen tekeminen tai tekemättömyys tulee viemään tuhottomasti energiaa.

Kukin tekee asioita voimiensa mukaan. Tilanne on monimutkainen ja uusi, joten kiirehtimättä paras. Jotkut kuitenkin lähtevät nopeasti suhteesta eivätkä kadu päätöstään. Toiset katuvat ja palaavatkin. Mitä ikinä tapahtuukin, tuki on tarpeen. Joskus ei hyvään lopputulokseen pääse muuta kuin mutkaista tietä.

Jotkut puolisot kertovat, useimmat elävät kiellon alla. Jotkut eivät kerro koskaan. Monet paljastuvat sattumalta jäätyään kiinni nettipornon katselusta tai tekstiviesteistä tai muusta. Silti kielto saattaa jatkua. Puolisolla saattaa olla vaikka mitä menossa, mutta omasta mielestään he ovat yhä aivan tavallisia puolisoita, joilla nyt ehkä voi olla jotain kiinnostusta johokin joskus...Totuutta ei puolisosta välttämättä saa millään keinolla irti.

Voi olla piinallista, kun ei saa varmuutta asiasta, joka vaivaa. Ja vaikka saisikin varmuuden, se ei ole mikään ratkaisu. Hämmennyksen tunteet saattavat laantua, ja voi olla valmis siirtymään seuraavaan vaiheeseen. Edessä on monia selvitettäviä asioita omassa mielessä, tunne-elämässä, puolisoiden välillä, perheessä. Riippumatta siitä, päätyykö tekemään muutoksia parisuhteessaan tai ei.

Voi olla hyödyllistä tutustua erilaiseen materiaaliin, jota aiheesta on saatavilla. Voi kuunnella ja katsella Youtube-videoita, joilla puolisot kertovat tarinoitaan ja omia polkujaan. Jos liittyy keskustelupalstalle, voi pelkästään keskusteluja seuraamallakin saada lisää ymmärrystä ja rauhaa itselleen. Voi saada kuohuvat ja piinaavat tunteensa asettumaan niin, että arki sujuu paremmin. Voi vapautua paineesta, että jotain olisi ratkaistava tai tehtävä, sillä aikataulua ei ole. Ennen kaikkea voi lakata syyttelemästä ja haukkumasta itseään tietämättömyydestä ja kyvyttömyydestä.

Sinä et ole saamaton. Sinulla ei ole mitään syytä hävetä. Jos puolisosi osoittautuukin joksikin muuksi kuin mitä luulit, sinulla ei siihen muutokseen ole ollut mahdollista mitenkään vaikuttaa. Se on puolisosi asia, hänen tiensä.

Olet vastuussa itsestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi ja siitäkin, jos voit pahoin ja olet huonossa kunnossa. Lisäksi voit olla vastuussa lapsillenne.

Sinun ei tarvitse olla varma, ei kytätä merkkejä eikä etsiä todisteita. Keskity sen sijaan pitämään huolta itsestäsi niin, että tulet toisten samassa tai melkein samassa elämäntilanteessa olevien luo. Ota tuki vastaan sille polulle, jota sinun tulee kulkea. Jonain hetkenä tai päivänä sitten huomaat, että alkaa olla valoisampaa. Aurinko tulee esiin ja lämmittää sydäntäsi.

Rohkeutta, tukea ja halauksia Sinulle

Monille herää ensi kertaa kysymys, millaisen ihmisen kanssa oikein olenkaan elänyt tätä elämää. Toiset taas ovat aavistelleet jotain, mutta varmuutta ei ehkä ole tullut. Alitajunta on saattanut olla enemmän hereillä kuin tietoisuus. Kun sitten asia paljastuu, mielessä voi lähteä liikkeelle voimakas virta: palaset alkavat loksahdella paikoilleen - ja tuntuu kuin koko maailma muuttuisi joksikin toiseksi. Ja kun prosessi on kerran käynnistynyt ja pystyy ajattelemaan toisella tavalla, niin sen prosessin etenemistä ei voi estää. Tähän tarvitaan paljon psyykkisiä voimia, jolloin kokee, että arjesta selviäminen alkaa olla koettelevaa. 

On hyvä järjestellä asioitaan niin, että tälle valtavalle sisäiselle tapahtumiselle jää arjessa aikaa. Tuki ja apu ovat paikallaan, sillä sisäisen maailman järjesteleminen vaatii energiaa. Omien pelkojen kohtaaminen ja järjissään pysyminen sujuu helpommin, kun joku kulkee rinnalla ja tajuaa, mitä käyt läpi.

Millainen ihminen puoliso on sitten ollut? Olet saattanut nähdä hänet loistavana vanhempana, joka huolehtii hyvin perheestään, joskaan kaikki eivät tee niin. Jotkut jättävät perheestä huolehtimisen ja kaiken vastuun toiselle. Mutta monet rakastavat lapsiaan ja ovat sitoutuneet perhearvoihin ja haluavat säilyttää hyvät välit puolisoonsa kaiken tapahtuneen jälkeenkin. Toiset taas kieltävät, ovat aina kieltäneet ja kieltävät vielä kaiken paljastuttuakin. 

Monet ovat onnettomia parisuhteessaan vastakkaisen sukupuolen kanssa ja seksuaalinen kanssakäyminen harvenee harvenemistaan. Toiset taas kokevat aivan päinvastoin. Puolison on vaikea uskoa paljastunutta todeksi, kun missään ei ole mitään vikaa ja seksielämäkin on erinomaista. On sydäntä raastavaa muuttaa näkemystään rakkaasta puolisostaan ja suoda hänelle hänen itsensä näköinen elämä. 

Mukana saattaa olla ja usein on traaginen puolikin: masennusta, päihteiden käyttöä, itsetuhoisuutta. Puoliso ei ehkä kerta kaikkiaan voi kestää paljastumistaan, ja siksi kieltoreaktio voi olla pysyvä. Paljastunut puoliso tarvitsee apua hänkin. Toivoa sopii, että molemmat löytävät itselleen sopivia tapoja ja työkaluja, joilla käsitellä elämänkriisiään. Surulta ja kivulta ei voi välttyä, mutta paljon uusia mahdollisuuksia voi löytää.

Ihmiset suhtautuvat lukuisilla eri tavoilla. Loppujen lopuksi eniten on väliä sillä, miten itse suhtaudut. Sen tietämiseen saattaa kulua jonkin aikaa. Joudut kohtaamaan monenlaisia reaktioita, loukkaaviakin. Itsesi säästämiseksi kannattaa miettiä, kenelle kerrot ja millä tavalla.

Jotkut ihmiset eivät ehkä usko, mitä kerrot heille. Jopa omat vanhemmat tai sukulaiset voivat kieltäytyä uskomasta. Asian vaikeutta lisää se, jos puolisosi ei kerro asian oikeaa laitaa vaan levittää jotain muuta tietoa. Jotkut ihmiset ympärilläsi vain vaikenevat ja vetäytyvät. Aihe saattaa olla heille syviä pelkoja herättävä tai sisältää liikaa häpeää. Jotkut ovat kenties pysytelleet hiljaa matkan varrella, mutta kriisin puhjettua kertoneet tienneensä jo pitkään, mistä on ollut kysymys. Omien lastesi suhtautuminen voi vaihdella sekin. Usein kuitenkin lasten suhtautuminen on mutkatonta, sillä kyse on heidän tärkeästä vanhemmastaan. Niinpä kriisin silmässä ovat keskeisimmin juuri puolisot.

Monet ovat sanoneet kriisinsä ottaneen uuden suunnan siitä hetkestä, kun löytyi yhteys kohtalotoveriin, joka todella tajusi, mistä on kysymys. Joku on törmännyt esimerkiksi lapsuudenystäväänsä, jonka puoliso oli vastaavalla tavalla paljastunut joksikin muuksi kuin mitä oli luullut. Kohtaamisesta oli tullut valtavan helpottava ja syvällinen.

Suurella keskustelupalstalla miltei väistämättä on joku toinenkin, jolla on hämmästyttävän sama kohtalo. Hän voi olla itsesi ikäinen, jolla on yhtä paljon lapsia ja puoliso, jonka käytös on kuin kopio oman puolisosi toiminnasta. Viimeistään silloin kriisissäsi päättyy yksinäisyyden aika ja tunnet maailman pehmeämmäksi paikaksi. Kokemus voi olla järisyttävän voimakas, ja sellaista on vaikea edes kuvitella etukäteen. Sinä mahdut tähän maailmaan ja tarinasi on kertomisen arvoinen. 

Saamamme huonon kohtelun jälkeen oma olo voi tuntua arvottomalta. Vaikka järki sanoo, että toinen on vastuussa teoistaan, niin on kuin ihoon olisi jäänyt lähtemätön jälki. Tai ainakin aavistelu, että ehkä olenkin niin huono ihmisenä. En ehkä sittenkään osannut olla oikeanlainen puoliso. Näin siitä huolimatta, että välirikon syynä olisikin niin suuri asia kuin puolison seksuaalisen suuntautumisen paljastuminen. 

Puolisolla on ollut tekeminen salaisuutensa varjelemisessa. Se on saattanut olla niin valtava rakenne hänen mielessään, että olet kenties rauhassa saanut tulla vaikka hulluksi, kunhan salaisuus vain pysyy. Onkin mitä todennäköisintä, että osa kohtelustasi on suoraa seurausta tästä.

 Toinen saamasi huonon kohtelun lähde on sitten ollut puolisosi suhtautuminen omaan itseensä. Olet saanut osaksesi sitä, millä hän suhtautuu sisimpäänsä. Sen syyt puolestaan voivat olla syvällä puolisosi taustassa. Sinä olit mukana vahvassa kuviossa, jossa oli liikkeellä suuria voimia. Varmasti sait osaksesi yhtä ja toista, joka ei välttämättä mitenkään suoraan liittynyt sinuun ja sinun arvoosi ihmisenä.

Ilmiön tutkiminen ilman syyllistämistä voi avata uusia näkökulmia. Kun tunteiden kierrätys ja oudot projektiot ovat päättyneet, voit kenties ensi kertaa nähdä koko kentän ja tuntea puolisosi, hänen historiansa ja taakkansa, kykynsä ja heikkoutensa. Muuttunut kuva puolisostasi muuttaa myös tunteitasi häntä kohtaan. Entistä selvemmin näet ja koet, kuka puolisosi on ja kuka sinä olet. Yhtä tarkempi kuva kummastakin rauhoittaa, sillä epämääräisyydet rajojen suhteen ja väärät syyllisyydentunteet lakkaavat vellomasta sydämessäsi. 

Jos on paljon rakastanut, kuvaa puolisostaan ei millään haluaisi muuttaa. Muutosprosessin jälkeen rauhantila on kuitenkin lopulta tervetullut. Ja rakkaus, sekin vain muuttaa muotoaan.

Voit pohtia, mitä neuvot käynnistävät sinussa. Voit väittää vastaan tai peilata omia ajatuksiasi ja kokemuksiasi niitä vasten. Siten saat tietää, mitä itse ajattelet tapahtuneesta. Voit päivittäin kirjoittaa, mitä mieleesi nousee. Huomaat, miten paljon mielessäsi liikkuukaan. Pohtiminen, puhuminen ja kirjoittaminen vähentävät painetta, jota tunnet sydämessäsi. Stressi vähenee ja voit voida paremmin. 

Parisuhteen haaksirikkoutuminen voi johtaa vallankumoukselliseen ajattelutavan muutokseen siitä, mitä ajattelee sen jälkeen parisuhteesta, omasta itsestä ja arvostaan ihmisenä.  Vaikka tuskaa on paljon, voi kokemuksestaan hyötyä myös paljon. Kriisin ytimessä on aina paljon energiaa.  Sen suuntaaminen parantumiseen on kenties elämäsi suurin haaste juuri nyt.

1. Tapahtunut ei ollut sinun vikasi. Se ei ollut, vaikka puolisosi olisikin juurruttanut tuon ajattelutavan sinuun jo vuosien ajan. Tai vaikka omat vanhempasi sanoisivat niin, ystävistä ja tuttavista puhumattakaan.

 Jos aiheeseen ei ole perehtynyt, joku tulee takuuvarmasti sanomaan jotain tosi typerää sinulle jossain vaiheessa. Pidä silloin kiinni itsearvostuksestasi. Parisuhteeseesi kuului paljon hyvääkin ja ennen kaikkea se oli elämää.  Liittosi aikana perustit perheesi.  Voit ystävällisesti korostaa perhearvoja ennemmin kuin annat asiattoman kommentoinnin jatkua.

Puolisosi vastaa itse omasta suuntautuneisuudestaan, valinnoistaan ja käytöksestään sinua ja perhettänne kohtaan.  Jos hän ei siihen kykene, se on sitten hänen asiansa, ei sinun.

Sinä olit puoliso. Olet joutunut kärsimään paljon. Sinun taakkaasi ei nyt lisätä sillä, että vielä uhriutuisit ja jäisit syyllistämisen ansaan. Sinun elämäsi nimi ei ole ansa.
 

Elämäsi tarjoaa sinulle nyt vaikean aiheen, ja kompostivaiheen jälkeen puutarhasi  alkaa pian kukoistaa jälleen.

2.  Rakkautesi ei saa puolisoasi muuttumaan. Mikään ei saa. Seksuaalinen suuntautuneisuus on vahva voima ihmisessä. Puolisosi luonteesta ja suhteenne laadusta sitten riippuu, miten uusi tilanne suhteessanne tulee käsiteltyä. Jotkut hakeutuvat terapeutin vastaanotolle. Ammattiapu voikin olla todella tarpeellista, jotta saa ajatuksiinsa selkeyttä.

Jotkut haluavat, että puoliso kertoo kaiken yksityiskohtaisen tarkasti. Silloin on parasta miettiä, kestääkö kuulla kaikkea. Kaiken tietäminen voi vahingoittaa liikaa ja nostattaa suunnattoman määrän vihaa. Viha sinänsä ei ole paha asia, mutta äkilliset, yllättävät tiedot voivat joskus olla enemmän kuin kukaan pystyy kestämään. Jos vielä puoliso ikään kuin antaa sinun kannettavaksesi kaiken sen, minkä kantamiseen on itse jo uupunut, koet olosi vieläkin raskaammaksi kuin aikaisemmin.

Vahvista itseäsi ja hanki tukiverkosto valmiiksi. Sitten kysele puolisoltasi siinä tahdissa kuin kykenet kestämään. Jos puolisosi ylipäätään on halukas mitään kertomaan.

3. Pidä terveellisiä suhteita syntymäoikeutenasi. Sellaiseen olit pyrkinyt ja sellaisessa luulit eläväsi. Halusit terveellisen ja turvallisen suhteen, jossa olisi molemminpuolista kunnioittamista. Nyt tuo kaikki on sirpaleina lattialla. Sinulla on yhä tallella oma kykysi kunnioittaa toisia ja olla empaattinen. Toivot yhä onnea elämääsi, vaikka et aivan heti keksi, miten palat yhteen liimaamalla voisi saada jotain ehjäksi jälleen. Ei saakaan.  Vanha kuvio ei voi toistua koskaan enää. On tullut aika luoda jotain aivan uutta.

4. Et ole loppuiäksesi vahingoittunut tästä traumaattisesta kriisistä. Arvet jäävät, niiltä emme voi välttyä. Paraneminen on haastava tehtävä ja siihen voi tarttua kuin mihin tahansa työhön. Vaikka ei uskoisikaan selviävänsä, niin voi alkaa ottaa askeleita yksi kerrallaan. Vaikka jotkut askelet johtaisivatkin  - kuten ne johtavatkin - välillä vähän sivupoluille, voit aina palata askelmille takaisin. Olet se, joka paranee. Sinulla on mahdollisuuksia. Löydät voimavaroja itsestäsi ja muista.

Jollekin on ollut yllätys se, että kun liittyy saman kohtalon kokeneisiin, niin voi tuntea pyyteetöntä rakkautta muita kohtaan. Osaakin olla empaattinen, ottaa ja antaa tukea ja apua. Voi olla jäsen uudessa yhteisössä uudella tavalla kuin mitä on ennen osannut. Sinäkin voit  saada lisää tietoa, voimavaroja ja yhteyksiä.

5. Sinun ei tarvitse selitellä kenellekään, ettet lähtenyt heti. Suuressa stressitilassa ei ehkä ole paikallaan tehdä suuria muutoksia tai säntäillä. Ero ei ole ainoa ratkaisu. Joillekin se ei ole ratkaisu ollenkaan. Joka tapauksessa on lukuisia asioita, joita pitää ratkaista arjessa, omassa mielessä ja tunne-elämässä. Monet ratkaisut vaativat aikaa ja kypsyttelyä, jotkut tulevat ylipäätään mahdollisiksi vasta jonkin ajan kuluttua.

Joskus lähteminen ei vain ole edes mahdollista perhesyiden tai taloudellisen riippuvuuden vuoksi. Jotkut havaitsevat, että he eivät ole mitään ilman puolisoaan. Silloin ei ole järkeä riuhtaista itseään omilleen, olemaan yksin onneton. On viisaampaa pysyä suhteessa ja vahvistaa itseään. Aihetta itsesyytöksiin ei ole silloinkaan.

Koet kenties pelkoa, syyllisyyttä, voimattomuutta, hämmennystä, häpeää, riittämättömyyttä, shokkitilaa. Voit olla syvästi traumatisoitunut tapahtuneesta. Kukaan ei voi vaatia lisäämään tähän listaan niinkin isoa asiaa kuin ero.  Armahda itseäsi, kulje voimiesi mukaan. Tarkoitus on selvitä tästä kriisistä eikä polttaa itseään loppuun.

6.  Voit antaa puolisollesi anteeksi, jos siltä tuntuu. Mutta se ei ole välttämätöntä. Olet kokenut niin suuren trauman, että anteeksianto ei ehkä  jotenkin mahdu kuvioihin ollenkaan. Älä huolehdi siitä. Elämä pitää huolen näin suurista asioista.

7. Jos haluat mennä eteenpäin, anna anteeksi itsellesi. Anna anteeksi itsellesi, että aikoinaan solmit parisuhteen puolisosi kanssa. Että et tiennyt tai halunnut tietää. Että et voinut kuvitellakaan. Että olit eri ihminen silloin, olit nuori ja rakastunut. Pidä silmiesi edessä ja sydämessäsi se nuori ihminen, joka olit silloin. Anna itsesi olla rakastunut ja onnellinen ja sitoutua puolisoosi juuri kuten aikoinaan teitkin. Se oli ihanaa. Se oli elämänvoimaa, jolla perustitte perheen ja rakensitte yhteisen elämän. Nyt on toinen aika, ja voit tervehtiä nuoruuden itseäsi ystävällisesti ja kunnioittavasti. Te voitte pysyä ystävinä yhä. Voit tuntea vihaa kovaa kohtaloasi kohtaan mutta älä vihaa sitä viehättävää nuorta ihmistä, joka kerran olit.

8. Et ole hullu.  Sinä halusit hyvän ihmissuhteen. Olit luottavainen ja rehellinen. Sinun rajojasi rikottiin, sinun sietokykysi vedettiin äärimmilleen, luottamuksesi petettiin. Sinua ehkä syyllistettiin haluttomuudesta, mustasukkaisuudesta ja ymmärtämättömyydestä, ahdasmielisyydestä ja jopa vainoharhaisuudesta. Kun aavistelit jotain etkä saanut siitä otetta.   Kaikki mihin uskoit, romahti. Kuin matto olisi vedetty jalkojen alta. Jokin voima veti sinut todellisuudestasi johonkin epätodelliseen maailmaan. Kaiken tällaisen jälkeen olo tuntuu hullulta. Mutta sinä et ole hullu. Tilanne on oikeasti juuri niin vaikea, että aivosi ja sydämesi ja kehosi tekevät kaikkensa käsittääkseen eivätkä käsitä. Jokainen olisi suunniltaan menetettyään niin paljon niin lyhyessä ajassa.  Tarvitset apua, joka auttaa sinua jäsentämään. Tarvitset tietoa ja tukea.

9. Parempaa on tulossa. Joko pysyt puolisosi kanssa ja teette suhteestanne entistä paremman uusilla pelisäännöillä. Tai sitten muistat, että on olemassa ihmisiä, jotka jakavat arvosi ja elämäntapasi. Sinä voit löytää yhteyden sellaisiin. Voit luoda uuden parisuhteen, rakastua uudelleen. Vaikka suhteesi kärsi haaksirikon, rakkaus elää silti. Uskot rakkauteen yhä. Voit osoittaa sen aloittamalla uuden parisuhteen rakentamisen. Seuraava parisuhde ei toivon mukaan kätke suurta salaisuutta. Olet kokeneempi, olet kulkenut surusi lävitse, olet tietoisempi. Kaikkea ei voi kontrolloida, jossain vaiheessa on vain luotettava, että elämä kannattelee sinua.

10. Se ei ollut ajanhukkaa. Voi tuntua, että  puolisosi huijasi sinua ja menetit elämästäsi vuosia, kenties vuosikymmeniä. Olet ehkä katkera siitä, että hän varasti parhaat vuotesi. Hyvässä uskossa elit elämääsi täysillä, sait ihanat lapset ja koit ilot ja murheet aidosti.

Voit joutua suoranaisen kauhun valtaan, kun mielesi kerää eteesi kaiken huijaamisen näkökulmasta katsottuna. Tämän vaiheen joudut  käymään läpi, mutta älä juutu siihen.  Muistele kaikki hyvätkin asiat, jotka sait. Sinun arvojasi, kokemuksiasi ja ajatuksiasi ei voi kukaan varastaa. Jos onni on hyvien hetkien summa, niin onni kyllä säilyy.

Puolisosi teot tuovat lisää näkökulmia tapahtumiin. Menneisyyden kahlaaminen noiden näkökulmien rikastamana on ajoittain raskaalta tuntuvaa. Mutta kun tietää, että mikään ei lopullisesti katoa, voi tehtävään ryhtyä. Hyvä on tietää sekin, että oma suhtautumistaan voi muuttaa ja siten voi muuttaa ajatuksiaan menneisyydestään ja nykyisyydestään. Mikään ei ole kiveen hakattua.

Elämäsi ei ollut ajanhukkaa. Mutta nyt ei ole yhtään aikaa hukattavaksi, kun vähitellen  järjestelet elämäsi  uudelleen ja luot hyvän tulevaisuuden.

"En elä mielestäni valheessa. Silloin kun menin naimisiin, olin rehellinen itselleni, vaimolleni ja kaikille muille silloisen ymmärrykseni mukaan. Nykyään avioliittoni vaimoni kanssa on ihan yhtä todellista ja osa elämääni kuin se, että olen homo.Joskus minulta kysytään, miksi pysyin liitossani. Totuus on, että rakastan vaimoani ja että olemme molemmat sitoutuneet toisiimme. Minulle tosirakkaus on sellaista, että se kestää kaiken eikä kuole koskaan. Vaimoni ei ole homo - tätä meiltä kysytään usein. Olemme hyvinkin tietoisia, että avioliittomme ei ole norminmukainen. Nautimme liitostamme sellaisena kuin se on."

- - - - - - -

"Vaimollani on ollut kestämistä ahdistuksessani ja masennuksessani. Olen kokenut ajoittain olevani ansassa ja etten voi olla minä. Toisaalta taas olemme nauttineet niin monista asioista yhdessä. Meillä on kolme ihanaa lasta. Olemme jakaneet kaikki elämäntapahtumat yhdessä, itkeneet yhdessä, lohduttaneet toisiamme, kysyneet ja epäilleet. Meidän ei tarvitse elää liittoamme heteroseksuaalisen "mallin" mukaan vaan omalla tavallamme. Parasta on se, että rakastamme toisiamme ja elämme tätä elämää yhdessä."

- - - - - - - 

Eräänä päivänä tulin töistä kotiin tavallista aikaisemmin iltapäivällä. Löysin makuuhuoneestamme vaimoni harrastamassa seksiä toisen naisen kanssa. Kaaos puhkesi samantien. Vaimoni huusi vain, miksi en koputtanut. Hänellä oli mielestään oikeus yksityiselämään. Tapahtuneen jälkeen olen jo monta kertaa vaatinut eroa, mutta vaimoni ei ole suostuvainen. Hänen mielestään seksi samaa sukupuolta olevan kanssa ei ole aviorikos eikä mitenkään väärin. Hän kutsuu sitä "tutkiskeluksi" ja "nautinnon toiseksi muodoksi". 

Meillä on kolme lasta. Mitä ihmettä kerron lapsillemme syyksi eroomme? Minusta tämä kaikki on karmeaa. Minä oikeasti rakastan vaimoani enkä haluaisi elää päivääkään ilman häntä. Mutta en pysty elämään vaimoni kanssa niin, että hän harrastaa seksiä toisten naisen kanssa. Mitä ihmettä teen? 

- - - - - - 

"Tiesin taipumuksestani jo nuorena ja pidin sitä syntinä. Kamppailin asian kanssa ja halusin vapautua homoseksuaalisuudestani. Tuleva vaimoni oli tietoinen tästä kaikesta jo ennen kuin menimme naimisiin. Elin aluksi liitossani "entisen" homon elämää. Olimme mies ja vaimo niin kuin luoja oli tarkoittanut. Ajattelimme, että luoja on armollinen suuntautuneisuuttani kohtaan. Muutama vuosi sitten olemme kuitenkin joutuneet tekemään muutoksia suhtautumisessamme  homoseksuaalisuuteeni ja myös uskonelämäämme."

- - - - 

"Menimme vaimoni kanssa terapiaan, koska vaimoni mielestä liitosssamme oli jotain tunnepuolella oudosti. Istunnon lopuksi sanoin vaimolleni, etten tiedä, olenko homo vai hetero - ja että olen ollut miehen kanssa. Vaimoni järkyttyi syvästi, mutta kertoi sitten myös helpottuneensa, koska syy hänen tuntemuksilleen selvisi. Hän lupasi olla kanssani naimisissa, kunnes tietäisin oikean laitani.  Ajan myötä kävi kuitenkin selväksi, että  minä olen homo ja halusin elää miehen kanssa tunteakseni itseni kokonaiseksi. Vaimoni puolestaan ei halunnut olla naimisissa homon kanssa. Niin päädyimme eroon."

- - - - 

Vaimoni halusi erota, kun sai selville, että minulla oli suhteita miesten kanssa. Olimme olleet pitkään naimisissa ja meillä on aikuiset lapset. Oma seksuaalinen suuntautumiseni oli ollut iso ongelma lapsuudenkodissani. Äitini ei kestänyt sitä lainkaan ja isä vielä vähemmän, hän oli pappi. Olin syvästi tietoinen siitä kärsimyksestä, jonka aiheutin vanhemmilleni. He rukoilivat, että tuo ominaisuus poistuisi minusta. Heidän kauhukseen niin ei käynyt. Mutta minulla oli suuri tarve olla kuten muutkin ja elää niin, ettei perheeni tarvitsisi hävetä minua. Niinpä menin naimisiin vaimoni kanssa. Erotessamme hän kuitenkin järkyttyi kerrottuani, että olen aina tiennyt laitani ja että olen ollut miesten kanssa aina, kun tilaisuus on tarjoutunut. Mielestäni me nuorena keskustelimme homoudesta ja miessuhteista noin yleisellä tasolla siihen malliin, että otaksuin hänen ymmärtävän ja sallivan ne minulle. Nähtävästi näin ei kuitenkaan ollut. Hänelle vihkivalamme tuntuivat olevan merkityksellisempiä. Eron yhteydessä emme ole paljon puhuneet. Hän ei ole halunnut kuulla yhtään enempää. 

- - - - - -

Olen 30-vuotias mies, nyt ollut naimisissa puolisen vuotta vaimoni kanssa. Äskettäin kerroin hänelle, että olen biseksuaali ja olen aina tiennyt sen. Hän reagoi todella voimakkaasti asiaan ja ihmetteli miten sitten kaikki ystäväni ovat heteromiehiä. Kun sitten olemme puhuneet paljon keskenämme, hänelle ovat palaset alkaneet loksahdella paikoilleen ja hän ymmärtää paremmin, miksi olen ollut tietynlainen eri tilanteissa. Minulle puolestaan on ollut helpotus vihdoin saada jakaa salaisuuteni jonkun kanssa. On ollut raskasta esittää niin kauan jotain muuta kuin olen. MInulla on ollut vaihtelevasti suhteita sekä miesten että naisten kanssa. Miehet kyllä kiihottavat minua, mutta nyt rakastan vaimoani ja näin asiat ovat minun kohdallani.

Olen harkinnut elämässäni myös itsemurhaa, mutta nyt tuntuu kuin kokonaan uusi maailma olisi auennut minulle ja elän täydesti vuorokauden jokaisen sekunnin. 

- - - - - - - 

Olen 45-vuotias mies elämäni keskikohdassa. Olen naimisissa, meillä on teini-ikäiset lapset, koiria ja upea koti. Olen korkeakouluajoistani asti tiennyt, että olen homo, mutta en ole uskaltanut, kehdannut tai mitenkään voinut tulla ulos kaapista. Sitten elämääni tuli käännekohta. Tapasin miehen, jonka kanssa minulla oli lyhyt mutta intensiivinen  suhde. Sellainen, josta sanotaan, että se vie jalat alta. Yritin kertoa vaimolleni tästä ja perustella, miksi me emme voi enää jatkaa yhdessä tässä avioliitossamme. Vaimoni reaktio oli kuitenkin niin järkyttävän vahva ja valtava, etten voinut kertoa hänelle asiasta niin kuin olisin halunnut, en ainakaan niin paljon kuin aioin. Sen sijaan kerroin saman asian siskolleni, joka otti sen todella hyvin.  

Kysymys on avioliitossamme edelleen niin ladattu ja ennakkoluulojen ja mörköjen täyttämä, etten todellakaan tiedä, miten pääsisimme asiassa eteenpäin.  Rakastan edelleen vaimoani, mutta en voi enää ajatella, että jatkaisimme avioliittoamme miehenä ja vaimona. En voi enää jatkaa piileskelyä ja kätkeä tätä puoltani läheisiltäni ja ympäristöltäni. Tuntuu siltä, että kupla puhkeaa hetkenä minä hyvänsä jotenkin hallitsemattomasti. Haluaisin kuitenkin itse pystyä ohjailemaan sitä. Olotilani on nyt jotenkin neuvoton.

 - - - - - - - - - 

Olen keski-ikäinen ja miehen kanssa naimisissa oleva nainen, jolla on ollut kahdeksan vuotta suhde naisen kanssa. Kaikki alkoi jutteluhetkestä skypessä, sitten tunteet voimisituivat, tapasimme ja meillä oli seksiä. Suhteemme on jatkunut näissä merkeissä ja ollut minulle hyvin tyydyttävää. Kirjoittamattomana sääntöjä välillämme on ollut, ettemme sekoittaisi liian suuria tunteita tähän. Nyt naiseni on tunnustanut, että hän rakastaa minua syvästi ja pelkää, millaisen vastaanoton tämä tieto saa. Ongelma minulla onkin juuri siinä, etten missään nimessä halua jättää aviomiestäni. Rakastan häntä suuresti ja pidän arvossa avioliiton tuomaa turvallisuutta, taloa, autoa, koiriani ja kaikkea. 

Otin kuitenkin asian puheeksi mieheni kanssa ja sanoin, että valitsen hänet. Kerroin valintani tuloksen myös naisystävälleni. Toimin näin, että tilanne olisi selvä. Piti käydä niin, etten enää tapaisi naisystävääni. Mutta me tapailemme edelleen. Suhteemme on muuttunut ongelmallisemmaksi, naisytäväni on tullut mustasukkaiseksi ja kokee, että hänen päänsä räjähtää näistä paineista. Minä puolestani en voi mitään sille, että rakastan molempia...

- - - - 

Miten puolisolle tulisi kertoa, että et koe itseäsi aivan heteroseksuaaliseksi tai olet homo? Sinun pitäisi kertoa niin kuin asia on. Totuudenmukaisesti. Sinun pitäisi kertoa niin suuren rakkauden ja ystävällisyden kera kuin vain voit. Lohduttaen ja ymmärtäen. On suurta viisautta, kun et valitse kertomisen ajankohdaksi mitään suurta vuosittaista juhlapäivää tai kenenkään syntymäpäivää. Muuten raskas muisto kertautuu vuosikausia eteenpäin jokaisena juhlapäivänä. On hyvä valita joku aivan tavallinen päivä. Niitä riittää.

Jotkut ajattelevat, että on parempi pudotella tietoa pienissä erissä, vähittäin. Se ei ole hyvä. On parasta kertoa kerralla kumppanille, kuka todella olet. Jos et ole varma siitä, mikä olet, kerro sekin.

Jos sinulla on ollut suhde jonkun kanssa tai jos sinulla on ollut satunnaisia irtosuhteita, kerro  niin kuin asia on. Puolisollasi on oikeus tietää, sillä hänen on käytävä oman terveytensä tähden testauttamassa itsensä. Puolisosi voi olla raivoissaan, että hänen on mentävä testeihin varsinkin, jos hän on itse ollut uskollinen sinulle.

Puoliso on oikeutettu tietämään liittonne oikea laatu, sillä hänellä on oikeus ratkaista oman elämänsä suunta. Joku kertoo heti kuultuaan, miten toimii jatkossa. Joku toinen puolestaan menee suunniltaan. Mutta puolison täytyy saada tietää. Totuuden kertominen on kaikkein terveellisin tie. Sitten on hyvä olla herkällä korvalla, tukea ja olla ymmärtäväinen. Sillä tavalla asennoituminen auttaa tulevissa tilanteissa.

Parisuhteessa tai liitossa paljastuminen on vähän eri asia kuin astua yksilönä ulos kaapista. Sillä siinä on kyse suhteesta, perheestä ja velvollisuuksista myös. Mikään näistä ei lakkaa olemasta yhtäkkiä vain siksi, että kerrot olevasi homo. Jos sinulla on perhe, kaapista ulos tulemisesi on silloin perheasia. Ota huomioon, että puolisosi ei ole yhtä valmis asian paljastumiseen kuin sinä. Tai sitten sinä haluaisit pitää paljastumisesi yhä salassa mutta puolisosi ei halua tulla suljetuksi sinun salaisuuteesi. Tulit ulos kaapista tai et, puolisollasi on oikeus tietää kuka ja mikä oikeasti olet.

Kertomisesi jälkeen teidän on aika miettiä, miten toimitte asian suhteen perheessä. Voitte hakea ammattiapua päästäksenne eteenpäin.

Saattaa olla, että sinä vasta myöhemmällä iällä pääset selvyyteen suuntautumisestasi. Sinun koko elämäsi on ollut jollain lailla asian kypsyttelyä. Ota huomioon, että puolisollasi on ollut aikaa sopeutua tietoon kenties vain muutama minuutti tai jokunen päivä tai ehkä kuukausia, muutama vuosi. Niinpä kestää aikansa, ennen kuin puolisosi on kulkenut läpi kärsimyksen, vihan, häpeän ja itsesyytösten tiensä. Monilta tämä vie vuosia. Helppoja vastauksia ei ole eikä pikakorjausta.

Kun kerrot itsestäsi puolisollesi, muista kertoa myös siitä, että hänelle on tarjolla tukea ja apua. Mutta ennen kaikkea muista kertoa totuus itsestäsi.

Amity Buxton

Puolison paljastuttua perhetilanne on jo muuttunut enemmän tai vähemmän. Näin on siitä riippumatta, kuinka rakastava ja läheinen pariskunta on ollut. Kävi toinen puolisoista asiaa läpi hiljaa mielessään tai avoimesti raivoten, niin joka tapauksessa perheessä on jännittyneisyyttä. Niinpä asioita herkästi aistivat lapset tietävät jo jotain, vaikka heille ei varsinaisesti olisikaan vielä kerrottu.

Miten olisi parasta toimia lasten suhteen ja milloin? Kertoessa olisi paras edetä lasten ehdoilla eikä niinkään lähteä puolison tarpeesta saada kertoa. Ilmapiirin tulisi olla rakastava, läheinen ja välittävä ja lasta tulisi auttaa ymmärtämään. Ensin voi lyhyesti johdattaa asian äärelle ja sitten kertoa sen. Lapselle tulee sanoa, että hän saa reagoida ja tuntea niin kuin tuntee ja hän voi puhua kaikesta, mitä mieleen tulee. Jotkut kertovat yhdelle lapselle kerrallaan ja jotkut kaikille yhtä aikaa, joko puolisonsa ollessa paikalla tai sitten ei. Jotkut kirjoittavat kirjeen ja tarjoavat sen jatkoksi  kasvokkain käytävää keskustelua. Asian kertominen puhelimessa ei ole ollut kovinkaan tuloksellista.

Milloin tahansa puoliso kertookin lapsille itsestään, toisen puolison asiallinen tuki tekee kaiken helpommaksi lapsille. Jos kertomista venytetään kauan, lapset kokevat, ettei heitä ole pidetty kykenevinä kohtaamaan totuutta. Lapsille paljastuminen on helpompi asia kuin siitä mahdollisesti seuraava ero. Jos paljastuminen ja siitä kertominen edeltää eroa, lasten on helpompi ymmärtää, ettei ero ole heidän syytään.

Aivan pienet lapset haluavat vain varmistuksen siitä, että vanhemmat rakastavat heitä edelleen ja ovat heitä varten olemassa. Kouluikäiset  pelkävät enemmänkin luokkakvereiden reaktioita.Teini-ikäisten on vaikeinta sulattaa tilannetta, koska he itsekin selvittelevät monia identiteettinsä kysymyksiä. Milloin tahansa lapsille kerrotaankin, niin kertominen on kuitenkin vasta ensimmäinen askel. Kun aikaa kuluu, lasten reaktiot muuttuvat. Vaikka lapset hyväksyisivätkin asiat, he eivät silti lakkaa olemasta huolissaan.  Heidän on rakennettava uudelleen kuva sukupuolesta, parisuhteesta, avioliitosta, vanhemmasta jne. Toivon mukaan he saavat esittää kysymyksiä vapaasti.

Lapsille kannattaa vakuuttaa, ettei suhtatuminen heihin muutu millään lailla ja että heidän molemmat vanhempansa rakastavat heitä eivätkä he menetä kumpaakaan tapahtuneen vuoksi.

Asian käsittely ja sen kanssa eläminen vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja rakkautta. Hyvä vanhempi ei lakkaa olemasta hyvä vanhempi, vaikka tulisi ulos kaapista.

Amity Buxton (Lyhennelmä artikkelista  

Thoughts on a Father's Coming Out to His Children)