Monet tuskailevat tämän kysymyksen kanssa. Jotkut ovat jopa aavistelleet jotain ennen naimisiinmenoa ja kysyneet suoraan, oletko homo. Kielteisen vastauksen saatuaan liitto on sitten jatkunut kolme vuotta, kahdeksan vuotta, 28 vuotta tai kauemminkin. 

Itsesyytökset ovat turhia. Jos joku ei jaa jotain asiaa itsestään kanssasi, niin et voi sitä tietää. Monet eivät myönnä koskaan olevansa homoja, vaikka sitä mitä ilmeisimmin olisivatkin. Kieltäminen on hyvin yleistä. On turha jäädä paikoilleen tuskailemaan ja tekemään syytöksillä omaa oloansa vieläkin pahemmaksi. Tuolle asialle et enää voi mitään. Rakastit häntä etkä voinut kuvitellakaan tai et halunnut uskoa tai miten vain. 

Nyt on tähdellisintä pitää hyvää huolta itsestäsi ja huojentaa mieltäsi. Valitettavasti tavalliset, asiasta tietämättömät ihmiset usein kysyvät sinulta juuri tämän kysymyksen: "Miten et huomannut sitä?" Jopa ammattiauttajatkin saattavat hämmentää sinua tällä tavalla. Jos vielä itsekin piinaat itseäsi jatkuvilla syytöksillä, olosi käy hyvin tukalaksi. Vaikka olisit huomannut asian oikean laidan jo heti liittosi alussa tai ihan milloin vain, niin tuo aihe on joka tapauksessa elämässäsi ja mahdollisten lastesikin elämässä. Sinun on ryhdyttävä käsitelemään sitä ja ymmärrettävä, mistä on kysymys ja miten se vaikuttaa sinuun.

On tuskallista joutua muutosprosessiin ja se myös usein pelottaa. Siksi toivoo, että olisi huomannut kaiken jo heti alkuunsa - ja olisi välttynyt paljolta kivulta ja työltä, säästynyt menetyksiltä. Tapahtunut on tosiasia, jota ei voi enää muuttaa. Aika ei pysähdy, vaikka takoisit paikallasi päätäsi seinään ja huutaisit miksi-kysymyksiä yötä päivää. On parempi ryhtyä toimiin, jotka johtavat ymmärtämiseen ja toisten luo. Jonain päivänä aurinko kuitenkin taas paistaa.

Monet joutuvat shokkitilaan, paniikkiin ja erilaisten vaikeiden tunteiden saartamiksi. Vaikka päättäisi jäädä suhteeseen tai lähteä suhteesta heti, mieli on myllerryksessä pitkän aikaa. 

Netistä löytää jonkin verran keskustelua aiheesta. Palstoilla pohditaan, onko kumppani homo vai ei. Suomeksi ei tukisivustoa tunnu löytyvän, mutta ulkomailla sellainen on, esim. 

https://groups.yahoo.com/neo/groups/WivesofBiGayHusbands/info

Sinne voi liittyä ja löytää yli 3600 puolisoa, jotka jakavat kohtalosi. Lisäksi on olemassa Facebook-ryhmä, jonka jäsenyyttä voi anoa. Näin voit saada tukea joka ikinen päivä ja aina silloin, kun sitä eniten tarvitset. Riittää, että osaat jonkin verran englantia.

Jos löydät jotain lisää, niin lähetä tietoa meillekin!

Kun oma parisuhteesi paljastuu joksikin aivan muuksi kuin missä luulit eläväsi, joudut kriisiin. Se aiheuttaa stressireaktioita. Jotkut syyttelevät itseään siitä, etteivät pysty toimimaan, eivät kykene eroamaan tai jaksa edes ajatella sitä. Kannattaa armahtaa itseään, sillä traumaattisen tapahtuman jälkeen et välttämättä todellakaan halua sännätä toiseen koettelemuksen. Tieto siitä, mitä parhaillaan käyt läpi, voi auttaa. 

Olet traumatisoitunut. Stressi on ihmiselämän väistämätön osa. Traumaattinen stressi puolestaan on jotain poikkeuksellista. Se on reaktio kokemukseen, joka on niin pitkäkestoinen tai voimakas, että se ylittää voimavarasi . Traumaattinen tapahtuma aiheuttaa intensiivistä pelkoa, avuttomuutta, jopa kauhua. Todennäköisesti koet olevasi kyvytön kontrolloimaan tapahtumaa, jolloin traumaattinen stressisi pahenee. Erityisen paha tilanne on silloin, jos sinulla ei ole vähäisintäkään mahdollisuutta kontrolloida tilannetta, ei ole aseita tai kykyä puolustautua eikä sinua ole mitenkään valmisteltu kohtaamaan julmuuksia.

Traumaattisen tapahtuman vaikutukset voivat ulottua monille elämäsi osa-alueille. Traumaattiset tapahtumat sisältävät usein informaatiota, joka ei vastaa aiempia käsityksiäsi, kuten uskomusta tapahtumien tarkoituksellisuudesta tai omasta haavoittumattomuudestasi, ja seurauksena voi olla maailmankuvasi murtuminen. 

Trauma voi vaikuttaa myös sosiaaliseen toimintakykyysi, kun käsityksesi siitä, miten muut ihmiset toimivat, muuttuu. Traumaattinen tapahtuma vaikuttaa myös kykyysi käsitellä stressiä ja selviytyä menetyksistä tai seuraavista traumaattisista tapahtumista.

Traumasta eheytyminen edellyttää, että muodostat uuden merkityksellisen maailmankuvan. Sen rakentamiseen sinun kannattaa suunnata voimavarasi heti, kun saat arjen sujumaan ja tukiverkostosi muodostettua. Avun ja tuen hakeminen ja niiden vastaanottaminen ja uuden sisäisen maailmankuvan rakentelu ovat valtavia tehtäviä. Uusi elämä alkaa pienin askelin heti, kun olet löytänyt tukevaa maata jalkojesi alle.

Tässä on sinulle etäännyttämisen 10 askelta:

1. Lakkaa kyselemästä  puolisostasi enempää tietoa, jos se vain pahentaa oloasi. Ota asiat vastaan omassa tahdissasi.

2. Älä paljasta henkilökohtaisia asioitasi toisille. 

3.  Älä sotke muita ihmisiä mukaan vatvoaksesi menneisyyden tapahtumia. 

4.  Älä auta muita yhtään enempää kuin on välttämätöntä vaan pysy omalla tielläsi.

5. Vältä keskusteluja, jotka koskevat "entistä" elämääsi. Vältä vanhoja aiheita. 

6. Kehitä uusia aktiviteetteja, joihin "entisen" elämäsi ihmiset eivät kuulu. 

7. Älä ryhdy kovasti auttamaan muita, jos joku muu voi sen tehdä.

8. Tee elämässäsi pieniä muutoksia:  järjestä huonekalut uuteen uskoon,  muuta sisustusta,  aja pyörällä eri reittiä,  syö eri ravintolassa jne.

9. Jos sinulta pyydetään palveluksia, sano että harkitset  asiaa. Älä rasita itseäsi.

10. Hanki uusia ystäviä ja tuttavia, mitä tahansa. Se todella auttaa eteenpäin.

• kaikki elämässäni meni pimeäksi sielua myöten. En nähnyt eteenpäin enkä ymmärtänyt, mitä kaikkea oli takana.
• se oli hirveää aikaa enkä koskaan halua kokea mitään sellaista enää.
• koko elämäni perusta alkoi järistä enkä enää tiennyt kuka olin.
• koin kokonaisvaltaista paniikkia, en kyennyt syömään enkä nukkumaan kunnolla.
• pelkäsin, että joudun olemaan loppuelämäni yksin ilman että kukaan haluaisi olla kanssani tai rakastaisi minua koskaan. Onneksi tämä osoittautui vain peloksi ja löysin uuden rakkauden.
• koin menettäneeni kontrollin täysin ja putoavani spiraalimaisesti alaspäin epävarmuuteen kaikesta. Hitaasti jouduin jäsentämään tapahtunutta ja elämääni uudelleen.
• sukelsin kuin hidastettuun kärsimyksen suohon, jossa en aluksi pystynyt liikkumaan kovinkaan hyvin.
• päälläni oli valtava musta pilvi, joka oli täynnä myrkyllistä kaasua…ajoittain en oikein kyennyt hengittämäänkään.
• kaikki oli kuin hurjaa vuoristorataa. Tiedostamista, vihaa, surullisuutta, hyvinvointia ja kärsimystä. Tein paljon työtä selvittääkseni sisäistä maailmaani. Siitä huolimatta vielä muutaman vuoden kuluttua tapahtuneesta jouduin astumaan tiukkaan silmittömän vihan kauteen. Sen kiukun ja sähistyksen läpi kuljettuani alkoi kuitenkin olla helpompaa.
• en kyennyt nukkumaan ilman lääkkeitä.
• oloni oli kuin Ellinooran laulussa: ”Se tekee kipeää, kun elefantain painon alle jää. Eikä kukaan muu sitä nää.”
• nukkumisen yrityksistä tuli yhtä helvettiä. Menetin ruokahaluni.  Itkin saavikaupalla. Turvauduin pulloon. Etsin apua internetistä ja opin monenlaista. Minulla oli valtava halu tietää. Sitten lopulta löysin netistä ryhmän, jossa oli saman kokeneita. Sitten alkoi mennä paremmin.
• kriisissä tuntui kirjaimellisesti siltä, kuin minut olisi viskattu keskelle tietä ja ajettu yli.
• en halunnut enää elää.
• puolisoni syyllisti minua kaikesta ja haluni korjata kaikki oli ollut liitossani suuri. Sairastuin autoimmuunisairauksiin. Kun puolisoni paljastui, halusin vain pois. Käyn terapiassa ja minulla on lääkitys.
• tuntui kuin olisi alkanut valtava maanjäristys ja järistykset eivät vain ota loppuakseen.
• paljastuminen tuntui samalta kuin olisi heittänyt valtavan kivenmurikan veteen. Pinnalla saattoi nähdä renkaiden syntyvän ja laajenevan laajenemistaan. Samaan aikaan valtava kivi jatkoi matkaansa pohjaan saakka. Kuin sydämeeni olisi tuo kivi isketty ja sitten se olisi laskeutunut tuskallisesti tietään raivaten ja rakenteita rikkoen pohjaan saakka. Ja sitten sydämeni oli todella raskas. Tuon kiven palastelussa ja sulattelussa on ollut valtava työ. Se ei ollut alun perin osa sydäntäni eikä kuulunut minuun mitenkään. Mutta koska se oli tullut minuun, oli minun vastuullani itseni tähden se käsitellä.

On parasta keskittyä jokapäiväisiin tarpeisiin, sallia itselleen hyvää ja iloa ja terveyttä tuottavia asioita. On hyvä seurata niitä asioita, jotka kiinnostavat itseä eniten.

Olet monimutkaisessa prosessissa. Suo itsellesi aikaa.

Huolehdi kuitenkin terveydestäsi. Jos epäilet tai tiedät, että puolisollasi on seksisuhteita toisten kanssa, sinun kannattaa käydä testauttamassa itsesi. Vaikka puolisosi vakuuttaisikin uskollisuuttaan ja vaikka sinulla ei olisi mitään oireita, käy silti testeissä. Vaikka itse olisit ollut uskollinen ja olisit aivan raivon vallassa siitä, että juuri sinun pitää mennä testeihin. Mene silti ja joka tapauksessa.

https://www.sukupuolitauti.info/testaus

Kriisissäsi on samanlaisia vaiheita kuin suruprosessissa. Kärsit trauman vaikutuksista. Sinua voi auttaa, kun ymmärrät surun vaiheita ja sovellat niitä kriisissäsi. Ole ennen kaikkea lempeä itseäsi kohtaan.

Suru

Surun ja murheen kokeminen on ihmisen terve reaktio vastoinkäymisiin ja menetyksiin. On luonnollista kokea surua. Sureminen auttaa sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen.

Suruprosessissa ihminen kohtaa tapahtuneen herättämiä tunteita kuten kaipausta, ikävää, vihaa, syyllisyyttä ja pettymystä. Surun ilmaiseminen ja sosiaalisen tuen saaminen edesauttavat psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia.

Surun syynä voivat olla vaikeudet ihmissuhteissa, vaikea elämäntapahtuma kuten työpaikan menettäminen, lasten muutto pois kotoa tai eläkkeelle jääminen. Kukaan ulkopuolinen ei pysty arvioimaan menetyksen ja surun määrää. Surressa saattaa hetkellisesti menettää elämänhalun ja kokea, ettei elämällä ole enää tarkoitusta. Surressa jätetään jäähyväiset menetetylle.

Läheisen kuolema aiheuttaa ehkä suruista suurimman. Menetys voi tuntua vievän pohjan koko elämältä ja suru voi kestää vuosia. Jos kuolema on äkillinen, surutyön alkamista voi viivästyttää tapahtuman aiheuttama järkytys.

Itselle tuntemattomankin ihmisen kuolema, erityisesti laajasti uutisoiduissa onnettomuuksissa tai katastrofeissa voi aiheuttaa syvää ahdistusta, voimattomuutta ja alakuloa.

Varsinkin jos suvussa, ystäväpiirissä tai työyhteisössä tapahtuu lyhyen ajan sisällä useita kuolemantapauksia, voi havaita itsessään voimakkaita surureaktioita.

Kuolema on menetys ja aina myös muistutus omasta haavoittuvuudesta ja elämän arvaamattomuudesta.

Suruprosessin vaiheet

Surun kesto ja eteneminen riippuu menetyksestä ja yksilöllisistä tekijöistä. Menetyksestä toipumiseen vaikuttaa se, mitä aikaisemmin on elämässään kohdannut ja millainen elämäntilanne on. Usein suremisessa voidaan havaita tiettyjä vaiheita, ne voivat ilmetä limittäin ja samanaikaisestikin.

Sokkivaiheessa tapahtunutta ei voi uskoa todeksi. Olo on epätodellinen ja hajanainen. Järkyttävä tieto voi lamaannuttaa tai saada reagoimaan hyvin voimakkaasti. Sokki on mielen keino suojautua järkyttävältä asialta: kaikkea ei voi ottaa kerralla vastaan.

Reaktiovaiheessa tapahtunut aletaan ymmärtää todeksi. Tapahtunutta on tarve kerrata yhä uudelleen. Se halutaan ottaa hallintaan. Sureva keskittyy käytännön asioiden hoitoon eikä suru välttämättä näy ulospäin. 

Käsittelyvaiheessa sureva käy läpi menetystä. Suru ei ehkä ole pelkästään ikävää ja kaipausta, vaan pintaan voi nousta myös vihaa, katkeruutta ja pelkoa.

Sureminen on tunteiden kohtaamista ja käsittelyä. Jos suhde menetettyyn on ollut ristiriitainen, sitä voi joutua käsittelemään suruprosessin aikana. Tapahtunut voi nostaa esiin aikaisempia vastoinkäymisiä ja menetyksiä, joita on myös lupa surra. 

Sopeutumisvaiheessa löytyy vähitellen uusi tasapaino. Surutyön avulla menetys muuttuu pikku hiljaa muistoiksi, osaksi menneisyyttä. Sureva löytää uudelleen elämäniloa ja suuntaa suremiseen aikaisemmin käyttämänsä voimavarat toisiin asioihin. Vuosienkin jälkeen suru voi kuitenkin vallata mielen esimerkiksi tapahtuman vuosipäivänä.

Jokainen suree omalla tavallaan

Sureva käyttää niitä keinoja ja voimavaroja, joita hänellä on. Jotkut ilmaisevat avoimesti surun tunteitaan, esimerkiksi itkemällä ja nauramalla. 

Surua voi ilmentää puhumalla, piirtämällä, laulamalla tai kirjoittamalla. Toiset pyrkivät selvittämään tosiasiat ja siten ymmärtämään tapahtunutta. Joitakin voivat unet ja oma intuitio lohduttaa. Usko, oma vakaumus tai elämänfilosofia voivat myös olla avuksi selviytymisessä. 

Useat saavat apua vertaistukiryhmissä, jossa voi jakaa omia kokemuksia saman kokeneiden kanssa. Oloa helpottaa myös fyysinen ponnistelu ja liikunta.

Suru voi tuntua fyysisinä oireina, esimerkiksi epämääräisinä rintakipuina, hengenahdistuksena, pyörrytyksenä ja vatsavaivoina. Vaikka fyysiset kivut voivat olla rankkojakin, ne ovat yleensä normaaleja ja helpottuvat aikanaan.

Pitkittynyt kipu voi sen sijaan olla merkki siitä, että sisällä on vielä asioita, jotka eivät ole päässeet esiin. Itseään suojellakseen sureva on voinut mitätöidä tapahtunutta ja tukahduttaa surun tunteet.

Käsittelemättä jäänyt suru voi koteloitua ja ilmetä kipuina, masennuksena ja eristäytymisenä tai se voi nousta esiin myöhemmin jonkun uuden vastoinkäymisen herättämänä.

Jos fyysisten oireiden vuoksi joutuu hakeutumaan lääkäriin, on vastaanotolla hyvä kertoa myös surusta ja sen syistä.

Surusta toipuminen

Surusta toipumista ei voi hoputtaa. Se ottaa oman aikansa. Olisi hyvä, että surevalla olisi lähellään ihmisiä, jotka tukevat, lohduttavat ja rohkaisevat vaikeassa elämänvaiheessa. On tärkeää, että on mahdollisuus ilmaista tunteita ja puhua siitä, kuinka paha olo on.

Suru on kipua, joka olisi pyrittävä ottamaan avoimesti vastaan. Joskus on vaikea antaa itselle lupaa surra. Surun tunteiden kohtaaminen voi pelottaa. Silti suru nousee väistämättä pintaan ennemmin tai myöhemmin. Tukea voi saada myös ihmisiltä, jotka ovat itse kokeneet menetyksiä. Heidän selviytymisensä antaa uskoa siihen, että surun kanssa voi oppia elämään.

Vaikka surun keskellä haluaisi vain käpertyä omiin oloihinsa, ei ole hyväksi eristäytyä muista ihmisistä. Sureva tarvitsee läheisiään ja myös he tarvitsevat tietoa surusta ymmärtääkseen ja osatakseen auttaa. Surun kanssa on oltava kärsivällinen. Juuri kun luulee päässeensä pahimman yli, paha olo ja ahdistus voi vallata mielen uudelleen.

Puhuminen on useimmille olennainen osa surusta toipumista. Surevalla on tarve puhua tapahtuneesta useita kertoja. Puhumalla tapahtunut muuttuu todeksi, sen voi ymmärtää ja sitä voi käsitellä. Vaikka lähipiirissä olisi kuuntelijoita, voi myös soittaa auttaviin puhelinpäivystyksiin tai hakeutua sururyhmiin. Tapahtuneesta kannattaa puhua asioiden oikeilla nimillä. Näin tapahtunut muuttuu helpommin todeksi.

Perheissä yhteinen menetys voi lähentää tai erottaa. Perheenjäsenet toipuvat usein eri tahdissa, mikä saattaa tuottaa ongelmia. Kullakin perheenjäsenellä on ollut omanlaisensa suhde kuolleeseen, ja jokainen heistä suree omalla tavallaan. Joskus erilaiset suremisen tavat voivat aiheuttaa ristiriitoja perheenjäsenten välille. Siksi on tärkeää, että erilaisille surun muodoille annetaan perheessä tilaa ja että perheenjäsenet ymmärtävät erilaisia tapoja ilmaista surua: toiset haluavat käsitellä tapahtumaa puhumalla, toiset taas työstämällä asioita enemmän yksin. Erilaisten suremistapojen hyväksyminen auttaa jakamaan surua ja jaksamaan eteenpäin.

Kehon luontaisin tapa reagoida suruun on itku. Itku rentouttaa sekä kehon että mielen vapauttamalla sisäisiä jännityksiä. Sen avulla voi saada kosketuksen omiin tunteisiinsa, jolloin niistä on myös helpompi puhua. 

Sisäisiä tuntemuksia voi käsitellä myös kirjoittamalla. Menetetylle läheiselle voi kirjoittaa kirjeen, jossa kertoo sanomatta jääneet asiat. Suruajasta voi pitää myös päiväkirjaa. Päiväkirja on vain itseä varten, joten siihen on turvallista kirjata ylös myös pelottavia, vihamielisiä ja hämmentäviä tunteita. Kirjoittaminen on myös keino tiedostaa mielessä pyörivät masentavat ajatukset. Kun ne tiedostaa, ne voi pyrkiä vaihtamaan myönteisiksi ajatuksiksi itsestään ja muista.

Sureminen on fyysisesti raskasta, joten riittävä lepo on tarpeen. Jos univaikeudet rasittavat jaksamista kohtuuttomasti, nukahtamislääkkeet voivat olla väliaikaisena apuna. Lääkkeiden käytössä on kuitenkin noudatettava lääkärin ohjeita.

Suuren ahdistuksenkin keskellä olisi jaksettava pitää huolta myös omasta terveydestään, sillä kehon hyvä olo säteilee voimaa myös mieleen. Vaikka mikään ei tunnu maistuvan eikä kiinnostavan, keho kaipaa kunnollista ravintoa ja liikuntaa. Jo parinkymmenen minuutin kävelylenkki päivässä auttaa.

Surun keskelle mahtuu myös iloisia hetkiä, eikä niistä pidä kantaa syyllisyyttä. Surutyö ei tarkoita jatkuvaa surullista oloa. Vähitellen löytyy hetkiä, kokonaisia päiviä ja viikkoja, jolloin ajatus menetyksestä ei enää ole hallitseva. Surusta on silloin osattava päästää irti ja annettava itselle lupa jatkaa elämää.

Menetetty elää mukana muistoissa. Menetys muuttaa elämäämme. On itse päätettävä, mihin suuntaan muutos vie.

Teksti: Suomen Mielenterveysseuran SOS-keskuksen työryhmä Toimittanut Päivi Liikamaa

Miksi ihmisten empatia tuntuu menevän jotenkin ohi kohdallasi? Saatat huomata, että avautuessasi ystävillesi tai vaikkapa ammattiauttajalle kumppanisi paljastumisesta, olosi ei siitä huojennu vaan saattaa tapahtua päinvastoin. Vajoat jonnekin syvälle, koet yksinäisyyttä ja raivoakin. Turhaudut siitä ja ihmettelet, miksi toisille puhuminen ei tällä kertaa autakaan. 

Syyt ovat ilmeiset: 

1) Avarakatseisina itseään pitävät kuulevat, että puhut siitä, kun joku tulee ulos kaapista. He rientävät olemaan suvaitsevaisia ja kokevat syvästi, kuinka upeaa on, että joku voi nyt olla oma todellinen itsensä. Sanomatta ei ehkä jää se tosiasia, kuinka puolisosi onkaan täytynyt kärsiä liitossa kanssasi, väärää sukupuolta olevan ihmisen kanssa. Saat iskun, joka vain pahentaa olotilaasi. Ei ole ystävän teko mennä yliymmärtämään ja tukemaan sitä, joka on suistanut elämäsi raiteiltaan. Mutta joudut vain katsomaan, kuinka joidenkin on niin helppo mennä "menestyjän" kelkkaan. Huomattavasti helpompaa kuin jäädä vierellesi tukemaan sinua valtavassa menetyksessäsi ja aistimaan sitä, kun koko maailmankuvasi järkkyy. Tämä ilmiö selittää osan siitä prosessista, jossa elämäsi ihmisistä osa menee vaihtoon.

 2) Aitoon empatiaan kykenevät ihmiset kokevat tilanteen kanssasi ja jäävät vierellesi. Heillä ei vain ainakaan heti ole mitään rakentavaa sanottavaa sinulle. Eikä heillä ole mitään aivan vastaavaa välttämättä omakohtaisesti koettuna. He yrittävät olla tukenasi ja tekevät parhaansa niin kuin vain lähimmäinen voi. Sinä tajuat tämän kaiken, mutta joudut tykönäsi toteamaan, että se ei vain riitä. Elämänkriisisi on vain aivan liian iso ja monihaarainen ja sinulla on aivan liikaa tekemistä ja miettimistä ja jäsentämistä. Alat tajuta, että prosessisi tuleekin viemään paljon, paljon aikaa. Tapahtuneesta puhuminen sinällään ei autakaan sinua vaan kyse on perusteellisemman tarkastelun ja rakennustyön tekemisestä. Ja että tarvitset paljon pitkäkestoista tukea, jota ei kukaan tavallinen ihminen kykene eikä jaksa antaa. Etkä välttämättä halua leimautua siksi, joka aina jauhaa jotain homoista ja olla se-jonka-puoliso-muuttui-homoksi -tyyppi.Koet tilan, jossa olet keskellä ystäviäsi ja tajuat terveellisimmän valinnan heidän seurassaan olevan sittenkin se, että puhutte jostain muusta kuin siitä, mitä parhaillaan käyt läpi. Hämmentyneenä tilanteessasi on hyvä, jos tavoitat sen ajatuksen, että sinun on löydettävä ne, joilla on sama kokemus kuin sinulla ja jotka prosessoivat sitä sinun laillasi.

 3)Ammattiapu auttaa pitkälle ja vielä pitemmälle, jos auttajalla on tietoa ja näkemystä, millaisesta kriisistä on kyse. Hyvän ja ammattitaitoisen auttajan kanssa käyty matka voi tökkiä perehtyneisyyden puutteen takia, jos hän alkaa vasta ikään kuin ensi kertaa etsiä tuntumaa aiheeseen kyselemällä sinulta tavalliselle kadunmiehelle tyypillisiä kysymyksiä kuten: "Kuinka on mahdollista, ettet huomannut mitään, vaikka olette olleet niin kauan naimisissa?" Sellainen on syyllistävää ja vie työskentelysi harhaan. Sinun kanssasi pitäisi rakentaa uutta, mutta sen sijaan sinut lähetetään piehtaroimaan loputtomaan suohon siitä, että huomaamalla asian ajoissa olisit välttänyt koko kriisin. Yhtäkkiä sinulta siis vaaditaan salapoliisin ammatin harjoittamista rakkaussuhteessasi ja yliluonnollisia kykyjä. Kun toinen tekee paljon työtä salaisuuksiensa säilyttämiseksi, niin juuri sinun olisi siitä huolimatta pitänyt nähdä kaiken lävitse. Toisekseen, tapahtunut on joka tapauksessa tosiasia. Se tapahtui jo eikä sitä voi peruuttaa. 

Ammattiauttajan perustehtävä on luotsata ihmisiä kriiseissään niin, että he pääsevät elämässään eteenpäin ja voivat liittää tapahtumat luontevaksi osaksi elämänkulkuaan. Tämä suhtautumistapa pätee nytkin. Elämäsi täydentyy tämän kriisin kautta. Vielä se on kuin hiomaton timantti. Mutta sivu kerrallaan se tulee valmiiksi, ja kerran tämä vaikeasti työstettävä timanttisi vielä säihkyy, omalla syvällä tavallaan. 

Jokaisella on oma tapansa kohdata elämänsä haastavat kohdat.Paras ratkaisu muotoutuu ajan kanssa. 

Jotkut päättävät jatkaa liittoaan, joskin jonkinlaiset uudet pelisäännöt silloin on varmaan luotava. Edessä voi olla stressaava aika, jolloin suhde muotoutuu uudella tavalla. Jotkut saavat suhteen toimimaan, toisille stressistä tulee kuluttava voima.

Jotkut hyväksyvät jopa puolison uuden kumppanin osaksi liittoaan ja laajentavat näin rajojaan. Omat tunteet ja omien rajojen tiedostaminen johtavat lopulta kullekin sopivaan ratkaisuun.  

On vaikea antaa neuvoja, sillä ihmisten parisuhteet ovat yksilöllisiä ja tilanteet vaihtelevat niin paljon. Jokaisen parin on vain tehtävä niin kuin heille parhaiten sopii, mitä ikinä se sitten onkin. Jotkut jatkavat yhdessä mutta ryhtyvät nukkumaan erikseen. Joillakin on avoin liitto. Toisilla taas ei ole muuta vaihtoehtoa tilanteessaan kuin päätyä eroon.

Voi olla myös niin, että puoliso toivoo homouden lähtevän pois itsestään tai sen paljastuminen on kestämätön paikka. Silloin puoliso haluaa pysyä liitossa. Siitäkin huolimatta, että se olisi epätyydyttävää tärkeiltä osiltaan. Tilanteet ja syyt saattavat siis olla varsin monenlaisia.

Voit pohtia erilaisia kysymyksiä:

Haluaako puolisosi lähteä? Jos ei, voitte miettiä, miten jatkatte.  Sinun on tutkittava tunteitasi ja mietittävä, pystytkö elämään uudessa tilanteessa. 

Sallitko hänelle itsensä toteuttamisen ilman, että tulet mustasukkaiseksi tai provosoidut liikaa? Saako hän olla miesten kanssa, saako hän katsoa pornoa tai olla nettisivustoilla?

Teillä voi olla mahtava seksielämä. Sinun on ehkä nähtävä se, että teillä voi olla mahtava seksielämä ja puolisollasi voi olla mahtava seksielämä samaan aikaan myös jonkun toisen kanssa.

Onko puolisosi yhä sitoutunut parisuhteeseenne ja haluaa olla uskollinen sinulle ilman, että se aiheuttaa hänessä masentuneisuutta ja epätoivoa?  Vai onko ratkaisunne avoin liitto, jossa kummallakin on oma seksielämänsä toisten kanssa? Kysymykset uskollisuudesta ja yksiavioisuudesta ovat suuria asioita pohdittavaksi, ja ne tulevat nyt uuteen valoon suhteessa.

Loppujen lopuksi kyse on rakkautesi rajoista ja kestokyvystä.  Jotkut päätyvät hyvään kompromissiin, joka on ehkä epätyydyttävä molemmille omalla tavallaan mutta saattaa olla hyvä lasten kannalta.  Toiset tavoittelevat yksimielisyyttä ja pitävät siis kiinni siitä, että kummankin tulisi saada tulla onnelliseksi sovittujen järjestelyjen tuloksena.

Valitettavasti et ole, meitä on miljoonia muitakin. Lisäksi me ihmiset muutumme elämän aikana, ja siitä voi koitua yllättäviä asioita kumppaneille. Monet homo- tai biseksuaaliset ihmiset saattavat mennä hyvinkin naimisiin heteron kanssa ja uskoa ja toivoa pysyvänsä liitossa onnellisina ja tyytyväisinä. Ajan kuluessa taustalle työnnetyt tarpeet saattavat alkaa voimistua. Sellaiselle puoliso ei voi mitään, ja niinpä hänelle ei ehkä halua edes kertoa asiasta.  Lopulta paljastuminen on sitten valtava shokki. Monet kieltävät asian vielä silloinkin.

Se, että puoliso kiinnostuu samaa sukupuolta olevista ihmisistä ei ole ainoa häkellyttävä asia, jonka voi kohdata. On paljon muutakin. Vaikkapa se, että aviomies on pukeutunut koko avioliiton ajan salaa naisen vaatteisiin ja se järkyttää vaimoa niin, että päädytään eroon. 

Vaikka tämä kaikki tapahtui sinulle ja mullisti elämäsi, siitä voi päästä eteenpäin. Siitä selviää. Ole se ainoa ihminen omassa elämässäsi, joka etsii uuden suunnan ja löytää elämänilon ja voimansa kaikesta tapahtuneesta huolimatta tai sen takia. Se on ja tulee aina olemaan osa elämääsi jollain lailla. Mieluummin hyvällä ja kasvattavalla tavalla. Kyse ei ole lopulta onnettomuudesta vaan muutoksista ja mahdollisuuksista.